Kukkapenkin ääressä

Täällä Poria ympäröivällä maaseudulla kukkapenkit ja vihannestarhat ovat monen emännän ylpeys.

Harrastus on selvästi homologinen maanviljelyksen ja erityisesti vihannesviljelyksen kanssa: siinä tarvitaan samoja työrutiineja ja samaa tietämystä. Harrastuksen olemassaolo oikeutetaan tuoreilla mansikoilla, herneillä ja porkkanoilla. Harrastus alkaa vihanneksilla, ja laajenee myöhemmin kukkapenkkien pitoon.

Äitini ja isoäitini ovat harrastaneet tätä lapsesta asti. Äidin sisko ja eräs naapuri aloittivat harrastuksen myöhemmin, joten kerronpa konkareiden asennoitumisesta noviiseihin. Ensinnäkin, konkarit jakavat auliisti neuvoja sekä näyttävät esimerkkejä työmenetelmistä. En osaa sanoa, onko kysymys puhtaasti seurallisesta luonteesta, vai onko tämä jäänne ajoilta, jolloin vihannesviljelys oli ravitsemuksen kannalta erittäin tärkeä taito maalaiselle. Toiseksi, koskapa konkarit ovat pienestä pitäen kasvattaneet kukkia ja vihanneksia, heitä ihmetyttää kun heille itsestään selvät perustaidot ovat kaupunkilaisille uusia.

Harrastus on myös yhdistävä tekijä ja puheenaihe. Kun kasvatusta harrastava vieras tulee käymään, hänet viedään kiertokävelylle kasvitarhaan ja hänelle esitellään siellä viljeltävät lajit. Naapurien kanssa puhutaan siitä, miten hyvin mikäkin laji on menestynyt, kukkinut, kantanut hedelmää tai lakastunut. Lisäksi asiaan kuuluu harvinaisten kasvien bongaaminen tienpientareilta ja metsistä. Isoäitini hyllyssä on monta kirjaa, joissa on suuria värikuvia eri lajeista. Kasvien suvut ja joskus myös latinankieliset nimet tiedetään.
---------------------------------------------------------------------------
Kävin myös kaupungilla. Silmiinpistävä piirre Porin yöelämässä (jazzien ja teinimeiningin lisäksi) oli Jeesuksen läsnäolo. Kaikkiin ilmoitustauluihin oli laitettu pari "Oletko valmis iäisyyteen?" -julistetta. Lisäksi kadulla kulki Jeesus-bussi. Tämä ikkunaton, värikäs kiertoajelubussi oli maalattu täyteen sponsorilogoja ja sieltä huudettiin uskonnollisia iskulauseita. "Sano U! U! Sano S! S! Mitä siitä tulee? JEESUS! Kuka pelastaa syntiset? JEESUS! Kuka antaa elämälle tarkoituksen? JEESUS!"

Leijonan periaatteet

Näin Räikkärockissa yhtyeen nimeltä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Sanoitukset olivat tavallista kypsempiä. Yritän seuraavaksi tiivistää bändin sanoman. Oletuksena on, että suosittuja pop-lyriikoita tarkastelemalla näkee zeitgeistin, ajan hengen.

Keikka alkoi biisillä "Leijonan periaatteet", jota voi pitää ohjelmajulistuksena:

"Pyri tekemään työsi menestyksellisesti
olet oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen
auta lähimmäistäsi heidän koettelemuksissaan
surevat tarvitsevat myötätuntoasi

täytä yhteiskunnalliset velvollisuutesi
sanoin ja teoin osoita oikeudenmukaisuutesi
ja rehtiytesi maatasi ja yhteiskuntaasi kohtaan
auta lähimmäistäsi heidän koettelemuksissaan"

Silmiinpistävin piirre on yksilöllisyyden häivyttäminen: Oma etu mainitaan kerran. Individualistien korostaman vahvuuden sijasta panotetaan rehtiyttä. Vertailun vuoksi Velcran "Big Brother":in kertosäe:

"My resurrection, the flame is strong inside of me
Spread the infection, my voice is straight and clear
I won't fake just to make you listen to my view on things
I won't make the world your way
I won't bow before your condemning eyes to have you on my side"


Epäyksilöllisyyden taka-ajatus on, että pahoja asioita voi tapahtua kenelle tahansa - jos ei itselle niin tutuille. Elegiassa poika juo itsensä hengiltä ja äiti jää suremaan. "Juoksevan veden ajassa" mies tulee hulluksi:

"Kevään tullen poika kuulee niitä ääniä,
joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä
vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan

sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan
kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan
luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa
vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa."

Arkisin kirous - vanhuus - iskee biisissä "Te ette tarvitse minua":

"Kaiken tiedät, teet ja osaat
minua paremmin
niin minä luulen ja pahoin epäilen
te ette minua, vaan minä teitä tarvitsen
...
en ole pitkään aikaan
ollut enää oma itseni"

Myös työttömyydelle, kiusaamiselle ja ilmastonmuutokselle on oma biisinsä.

Jätän väliin irtisanomisista, vallanhimosta ja oman edun tavoittelusta kertovat biisit, sillä ne eivät ole kovin teräviä. Emme elä elinikäisten työsuhteiden maailmassa, ja markkinatalous valjastaa oman edun tavoittelun hyödyttämään myös muita.

Triolla on kaksi isänmaallista biisiä. Lumessakahlaajat kertoo rintamalla olevasta joukkueesta, jonka leiriytymispaikkaa on alettu pommittaa, ja joka joutuu pakenemaan kuolemanpataljoonien takaa-ajamana.

"Ensin sai jokainen nähdä
sen maailmanpalonsa
oli miehen jokaisen poltettava
oma talonsa"

Ilmeisesti sotilaat ovat karjalaisia, jotka perääntyvät Neuvostoliiton suurhyökkäyksen tieltä joko talvi- tai jatkosodan lopussa.
Sota kuvataan helvetiksi, mutta sotaan ei asennoiduta oikeastan mitenkään - ei paatoksella eikä syytöksellä. Sotilaan mielipidettä sodasta ei kysytä.

Kova maa on yksi Trion suosituimpia biisejä. Maatilan isännällä on kaksi poikaa, joista toinen haudataan kovaan maahan ja toinen repii leipänsä kovasta maasta. Kummankin kohtalo on kova.

"Kylmä ja kova maa
mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa
mun oma maa
kuunnelkaa, kun se laulaa

pantiin multiin, kotia tultiin
siinä se on ja se piisaa
yöt on öitä ja päivät on töitä
talvella kuolleita muistellaan"

Kova maa edustaa perinteistä agraari-isänmaallisuutta. Talonpojat ovat valmiita puolustamaan maataan, koska se on heidän omaansa. Nykyään vain muutama prosentti suomalaisista saa elantonsa kovasta maasta, ja tämäkin väestö ikääntyy. Oman maatilkun puolustamiseen perustuva isänmaallisuus säilyy vain siksi, ettei sille ole ilmestynyt uskottavaa vaihtoehtoa. On vain ajan kysymys, milloin isänmaallisuus muuttaa muotoaan johonkin mielekkäämpään. Uskon isänmaallisuuden kuitenkin säilyvän muodossa tai toisessa niin kauan kuin sosiaalisesti kontruoidun rajan itäpuolella asiat ovat sekaisin.


Individualistilla ei ole omaatuntoa - tai jos on, se olisi parempi vaientaa. Omassatunnossahan on kysymys siitä, että yksilö tuntee häpeää tai syyllisyyttä rikottuaan yhteiskunnan normeja. Omatunto on relevantti silloin kun yhteiskunnan säännöt ovat relevantteja.
Rautiaisella on omatunto. Siitä kertoo mm. "Elinkautinen":

"Joka yö tässä ruumiissa
istun elinkautista
siitä, mitä en ole tehnyt
tässä täytäntöönpanossa
vartija on minussa
kukaan ei oikeutta käynyt
kalastan sanoja
kuolleesta virrasta
kukaan ei vapauta
sellaista vankia
jonka ovi ei ole lukossa

joka yö tässä ruumiissa
todistetaan valalla
siitä, mitä kukaan ei nähnyt
tässä istuntosalissa
syyttäjä on minussa
valamies omatuntonsa myynyt
pelkojen kolonna
viivyttää aamua
kukaan ei puolusta
sellaista vankia
jonka ovi ei ole lukossa

joka yö tässä ruumiissa
kidutetaan vankia
joka rikostaan ei ole tiennyt
tässä rangaistusmuodossa
tuomari on minussa
ulkopuolelle oikeus jäänyt
odotan kauhulla
laukausten kaikua
kukaan ei armahda
sellaista vankia
jonka ovi ei ole lukossa"

Rautiainen myös olettaa, että muilla on omatunto. Tämä näkyy monissa sanoituksissa, joissa syytetään ja kirotaan helvettiin. Muita merkkejä uskonnollisuudesta ei ole, joten helvetti on selvästi syyllisyyden vertauskuva. "Kyysikymmentäkahdessa" tapetaan 62 naista, lasta ja vanhusta.

"toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys"